Moikkelis!!
Ihan ensiksi tahdon kovasti kiittää teitä jokaista edelliseen postaukseeni kommentoinutta!!Pienet viestinne lämmittivät mieltä aivan erityisellä tavalla:)Vielä näin vuosienkin jälkeen Oskarin syntymä- ja kuolinpäivät ovat vaikeita päiviä.Joku vuosipäivä välissä saattaa mennä helpommin,mutta nyt oli taas sen huonomman vuoro.Kyyneleet tulivat silmiin useammankin kerran.Ikävä on omaa rakasta lasta edelleen,eikä se varmasti koskaan katoa.
Joku on minulle sanonut,että ei ikinä kestäisi oman lapsensa kuolemaa ja ihmetellyt,miten minä olen selvinnyt "näinkin hyvin".Mutta totuushan on,että minulle vain ei ole annettu vaihtoehtoa,on ollut pakko selvitä!!!Ja kyllä minä siellä niiiin pohjalla olen rypenyt,että harva tietää..
Olen kokenut elämässäni useampia muitakin rankkoja aikoja tämän surun lisäksi.Muunmuassa mieheni on leikattu kahdesti syövän takia,olen kokenut keskenmenon viikolla 12, ja nuoremmalla pojalla on elinikäinen sairaus diabetes, jne.Nämäkin asiat ovat mukana jokapäiväisessä arjessamme edelleen.Ensi kuussa on taas miehen kontrollikäynti Taysissa ja kyllä se aina jännittää,millaisia uutisia sieltä saa.Pojan sairaus taas vaatii jatkuvaa seurantaa 24 tuntia vuorokaudessa.Ihmeesti sitä silti vaan on jaksanut!En sano,että olisi aina helppoa,mutta eteenpäin on vaan mentävä.Onneksi minulla on useampikin aivan ihana ja korvaamaton ystävä,joiden kanssa olen saanut näitäkin asioita jakaa.Ilman heitä tuskin olisin jaksanutkaan.Eli kiitos teille jokaiselle!Olette niin tärkeitä ja rakkaita!!
Mutta olen minä saanut surujen lisäksi elämässä paljon hyvääkin,jonka takia olen joutunut kokemaan myös rankemmanpuoleista kateutta yllättäviltäkin tahoilta.Kateus on asia,joka saa ihmiset tekemään/puhumaan mitä uskomattomampia juttuja.Itse olen sitä mieltä,että toisen saama hyvä ei ole minulta pois.Ja kun itse tekee toisille hyvää,saa varmasti sen monin verroin takaisin.Tästä olen aivan vakuuttunut!!Ja sitä olen ihmetellyt,miten joku oikeasti voi olla minun elämästäni kateellinen!!Tuskin olisi,jos olisi kokenut kaiken,mitä minä olen joutunut kokemaan..
No huh,huh!Tulipa rankkaa tekstiä.Mutta välillä täytyy päästää höyryjä ulos..Mielelläni lukisin teidänkin kommenttejanne aiheeseen liittyen.Ja korttiakin tietysti saa kommentoida:)
Kaikkea parasta toivon sinunkin päivääsi ja kiitos kun jaksoit lukea vuodatukseni!!!
Halituksin:Ansku











































